etusivu I tiedoksi I Blogit I KESKIMÄÄRÄINEN TYÖAIKA
03.05.2016

KESKIMÄÄRÄINEN TYÖAIKA

Kunnossapidossa ollaan valtakunnallisesti ottamassa muiden työaikamuotojen rinnalle käyttöön uusi työaikamuoto, keskimääräinen työaika.

Varikoilla on tehty vuorotyötä perinteisesti aina. Keskimääräinen työaika poikkeaa vuorotyöstä lähinnä sen joustavuudella työpäivien pituuden ja työajan sijoittumisen suhteen. Tämä on tietysti herättänyt jäsenistössä huolta työaikojen mielekkyyden suhteen. Huoli ei ole täysin aiheetonta, sillä ensimmäiset asentajille esitellyt hahmotelmat olivat sellaisia, ettei niissä ole huomioitu edes jaksamista. Kuormittavimmat hahmotelmat olivat sellaisia, joissa oli neljä yövuoroa peräkkäin tai yövuoron jälkeen oli vain yksi lepopäivä. Ei ihme, että työaikamuoto saikin lempinimen ”Keskiaikainen työaika”.

Heikosta alusta huolimatta työaikamuoto mahdollistaa sovittaa sekä työntekijän, että työnantajan tarpeet yhteen. Itse pidän tätä mahdollisuutena, jos sitä vain osataan ja halutaan käyttää oikein. Tarpeet on vain käytävä kunnolla läpi, huomioida ne ja hakea yhdessä sellainen malli, joka sopii paikallisiin olosuhteisiin. Yhden ainoan vaihtoehdottoman mallin neuvotteluista on jo aivan tarpeeksi huonoja kokemuksia.

Alla on 3 esimerkkiä työtuntijärjestelmän vaihtoehdoista tilanteessa, jossa on tarve työskennellä viikon joka päivä päivisin ja iltaisin.

 

 

ma

ti

ke

to

pe

la

su

ma

ti

ke

to

pe

la

su

1

I

I

A

A

-

-

I

I

A

A

-

-

I

I

2

A

A

-

-

I

I

A

A

-

-

I

I

A

A

3

-

-

I

I

A

A

-

-

I

I

A

A

-

-

Tässä nopeasti kiertävässä 6 viikon tasoitusjakson esimerkissä on hyvää työvuorojen ja vapaiden säännöllisyys. Huonona puolena pidän, että vain 1 viikonloppu kuudesta on kokonaan vapaa.

 

 

ma

ti

ke

to

pe

la

su

ma

ti

ke

to

pe

la

su

1

-

I

I

A

A

-

-

I

A

A

-

-

I

I

2

A

-

-

I

I

A

A

-

I

I

A

A

-

-

3

I

A

A

-

-

I

I

A

-

-

I

I

A

A

Tässä nopeasti kiertävässä 6 viikon tasoitusjakson esimerkissä ensimmäiseen verrattuna on hyvää, että 2 viikonloppua kuudesta on kokonaan vapaa ja lisäksi 3 päivän työrupeamat tukevat jaksamista. Huonona puolena pidän kahdessa kohtaa oleva yhden päivän vapaata, eikä kierto ei ole täysin säännöllinen.

 

 

ma

ti

ke

to

pe

la

su

ma

ti

ke

to

pe

la

su

ma

ti

ke

to

pe

la

su

1

I

I

I

A

A

A

-

-

-

I

I

I

A

A

A

-

-

-

I

I

I

2

A

A

A

-

-

-

I

I

I

A

A

A

-

-

-

I

I

I

A

A

A

3

-

-

-

I

I

I

A

A

A

-

-

-

I

I

I

A

A

A

-

-

-

Tässä hitaasti kiertävässä 9 viikon tasoitusjakson esimerkissä on hyvää työvuorojen ja vapaiden säännöllisyys. Huonona puolena pidän kuutta peräkkäistä työpäivää, sekä että vain 2 viikonloppua yhdeksästä on kokonaan vapaa.

 

Yhteistä näille kaikille esimerkeille kuitenkin on, että jokaisella vaihtoehdolla tarve voidaan toteuttaa. Vaihtoehtoja samaan lopputulokseen on siis olemassa! Ihmiset ovat yksilöitä ja kokevat eri tavalla työtuntijärjestelmien sopivuuden. Vaihtoehtoja punnitessa tulee huomioida niiden työntekijöiden mielipide jotka kyseistä työaikamuotoa tekevät ja on vain valittava sopivimmat käyttöön.

Keskimääräinen työaika mahdollistaa myös siirtymisen työaika-autonomiaan. Siinä työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa nykyistä paremmin työaikoihinsa tiettyjen pelisääntöjen ja reunaehtojen puitteissa. Se mahdollistaa joustavan työajan käytön ja tasapuolisen ja oikeudenmukaisen työvuorosuunnittelun työuran aikana elämän eri tilanteissa. Työaika-autonomiasta on saatu hyviä tuloksia eri työpaikoilla. Tulokset ovat näkyneet yhteisöllisyyden lisääntymisenä, työyhteisön ilmapiirin ja toimivuuden parantumisena, sekä sairauslomien vähentymisenä.

Työaikoihin liittyvät kuormitustekijät vaikuttavat monella tavalla työterveyteen, sekä työn ja muun elämän yhteensovittamiseen. Työntekijän yksilölliset ominaisuudet ja tarpeet, sekä mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin, säätelevät sitä, miten yksilö kokee työajat.

Koska ihminen on päiväeläjä, aiheutuu aikaiseen aamuun ja yöhön sijoittuvista työajoista vireystilan ongelmia, unettomuus ja vaikeus pysyä hereillä. Lisäksi ylipitkiin työaikoihin liittyy usein unen määrän väheneminen. Vuorokausirytmien tahdistus perustuu pääsääntöisesti altistumiselle ympäristön valo-pimeärytmille, joka ei muutu vaihtuvien työvuorojen tavoin. Työaikaratkaisuja mietittäessä on hyvä tiedostaa, että ihmisen sisäisten kellojen mahdollisimman häiriötön toiminta tukee terveyttä.

Työaikojen ajoittuminen, yksittäisen vuoron kesto sekä kokonaistyöaika vaikuttavat merkittävästi ihmisen psyykkiseen toimintakykyyn ja tätä kautta työssä suoriutumiseen ja tapaturma-alttiuteen. Varsinkin yötyön tiedetään nykytiedon valossa aiheuttavan kohonnutta riskiä työtapaturmiin ja onnettomuuksiin, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin, rintasyöpään, lisääntymisterveyden häiriöihin sekä ruuansulatuselimistön ongelmiin. Myös riski aikuisiän diabetekseen ja paksunsuolen syöpään kasvaa.

Erilaisilla työajoilla on etunsa ja haittansa. Hyvinvointiin vaikuttavat kokonaistyöaika, työskentelyn vuorokaudenaika ja työajan säännöllisyys. Vaikutusmahdollisuus omiin työaikoihin on osoittautunut tärkeäksi hyvinvointia tukevaksi asiaksi. Jos vuorotyö on epäsäännöllistä ja vuorolistat ovat tiedossa vain lyhyen aikaa eteenpäin, on vaikea suunnitella yhteistä aikaa perheen ja muiden ihmisten kanssa. Työntekijälle on tärkeätä tietää työaikansa mahdollisimman pitkäksi aikaa eteenpäin. Perhe-elämän ja sosiaalisen toiminnan häiriintyminen nousevatkin vuorotyön haittoina esille lähes yhtä usein ja joskus jopa selvemmin kuin nukkumiseen ja terveyteen liittyvät ongelmat.

Toimivien työaikaratkaisujen rakentamisessa on kaksi tärkeää elementtiä. Ensimmäinen edellytys on, että uusilla työaikaratkaisuilla on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia sekä yritykselle, että työntekijöille. Toinen edellytys on se, että uusien työaikojen käyttöönotto suunnitellaan yhteistyössä. Uusien työaikamallien laaja hyväksyntä edellyttääkin keskusteluja sellaisesta ratkaisusta, joka takaa etuja ja parannuksia sekä yritykselle että työntekijöille. Osallistuvan suunnittelun ilmeisimpänä etuna on se, että toimintatapa ja työajat vastaavat paremmin toimijoiden tarpeita. Tärkeä hyöty on myös työntekijöiden hankkeeseen sitoutuminen ja suurempi motivaatio.


Lähettäjä
Jussi Päiviö
03.05.2016
Viimeksi muokattu
22.05.2016
Tunnisteet: jouni_korkalainen
powered by eMedia