Helsingin Seudun Liikenne (HSL) perustettiin v. 2009 Pääkaupunkiseudun Yhteistyövaltuuskunnan (YTV 1970-2009) pohjalta koordinoimaan koko Helsingin ja sen ympäristökuntien liikenneratkaisuja. Samassa yhteydessä irtautettiin omaksi yksiköksi Helsingin Seudun Ympäristö (HSY) jonka tehtävänä on mm jäte- ja vesihuoltoratkaisujen suunnittelu ja rakentaminen. HSL:ssä yhdistyivät YTV Liikenne sekä HKL:n suunnittelu- ja tilaajatoiminnot sekä matkalippujen tarkastus. HKL:ään jäivät edelleen raitio- ja metroliikennettä operoivat toimintayksiköt. Uuden HSL -kuntayhtymän perustajajäseniä ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kerava, Kirkkonummi ja Kauniainen. [wikipedia]
HSL:n alkuajan toimintoihin heijastuivat voimakkaasti sekä Helsingin ja lähialueen linja-autoliikenteen että alueellisen, ns. metropolihankkeen suunnittelu ja toteutus. Pohja tälle suunnittelun tielle oli jo YTV:n ajalta jolloin seudullinen linja-autoliikenne laitettiin kilpailutukseen, jälkeenpäin myönnetyin kalliiksi tulleina seurauksina.
Ajatus koko aluetta yhdistävästä suunnittelusta oli (ja on) periaatteellisesti järkevää koska tunnetusti ”mitä useampi kokki, sitä sekavampi soppa”. Asiat eivät vain menneet kuten oli suunniteltu, osa hankkeista kaatui ennen aikojaan (metropolihanke) ja toisaalta HSL:n organisaatio alkoi paisua monimutkaiseksi himmeliksi jossa yhteistyö organisaation sisällä repeili ja myös valtataistelua oli näkyvillä. Eri yksiköt halusivat rahoitusta ja siten valtaa itselleen eikä poliittisilta ja alueellisilta väännöiltä säästytty.
HSL:n iso poliittinen ongelma on ollut mukana alusta alkaen; Helsingin, Vantaan, Espoon, Kauniaisten, Keravan ja Kirkkonummen poliittinen jakauma on erilailla painottunut Kokoomuksen, Vihreiden, SDP:n ja Vasemmiston kesken ja nyt myös Perussuomalaiset ovat lisänneet oman lusikkansa soppaan. Tämä on aiheuttanut viivästyksiä ja välillä suorastaan päättämättömyydeltä vaikuttavaa toimintaa, monesti eri kuntien rahoituspalapeliä rakennettaessa. Itse olenkin useasti verrannut HSL:n ja ympäristökuntien tilannetta koko EU:n rakenteeseen jossa taloudellisesti erilaiset tahot ovat saman organisaation sisällä päättämässä yhteisistä asioista, samalla tietenkin omien tavoitteiden ja maksuhalukkuuden seuratessa toisiaan käsi kädessä.
Toisaalta monet pitävät HSL:n toimintaa Vatikaanin paavivalinnan hippasina jossa kaikki osapuolet odottavat valkean savun nousemista kamiinan piipusta päätöksen merkiksi. Aivan kuten tällä hetkellä kun HSL puntaroi ja yrittää tehdä päätöstä kantakaupungin ja raidejokerin sopimuksista, poliittisen kentän uusien tuulien heiluttaessa HSL:n päättäjiä.
Voisikin miettiä että onko HSL rakenteellisesti ajautunut tilanteeseen jossa häntä heiluttaa koiraa. Olisiko koko HSL uudistamisen tarpeessa, jopa luomalla useampia (kunnallisia) toimijoita joita allianssi hankkeiden tapaan johdettaisiin saman pöydän äärellä vastuita jakaen, ei ainoastaan omasta poterosta toisilleen huudellen? Maailma muuttuu ja tahti on kiihtyvä. Haasteet ovat suuria (Länsimetro jatko, Raidejokeri, Itämetron laajennus Vuosaareen) ja onhan julkisuudessa väläytetty myös ympäristökuntien laajentamista sekä lännen, idän ja pohjoisen suuntaan. Onko huomisen metropolihanke jälleen pöydällä, uusilla pelimerkeillä – sen aika näyttää.
Pertti Myller
Raitio- ja Metrohenkilökunanyhdistys
puheenjohtaja