Australia on eteläisen pallonpuoliskon suurin valtio joka itseasiassa kattaa kokonaisen mantereen. Australian väkiluku on suunnilleen 25 miljoonaa, joista aboriginaaleja on enää 2,2%. Australia koostuu kuudesta osavaltiosta, mukaan lukien Tasmanian saaren. Matkakohteena ollut Melbourne on Victorian osavaltion pääkaupunki ja siellä asuu suurin osa osavaltion asukkaista (n. 4.9 miljoonaa).
Melbourne koostuu hallinnollisesta ja kaupallisesta keskustasta (CBD ja SCD), laajoista esikaupunkialueista sekä maaseudusta joka on tunnettu viiniviljelmistään ja luonnonpuistoista (mm. Albert Park,
Victorian ja Melbournen joukkoliikenne on hyvin pitkälti rakennettu raideliikenteen varaan. Victorian rautatiet yksityistettiin 1999 ja toimijaksi tuli 10 vuoden sopimuksella Connex. Nykyään ainoana operaattorina toimii Metro Trains, joka meillä tunnetaan myös nimellä MTR. Vastaavasti raitioliikenteessä oli myös yksi operaattori, Yarra Trams. Metroliikenne on suunniteltu ja rakenteilla, liikennöinnin aloittaminen arvioitu vuoden 2025 aikana. Linja-autoliikennettä käytetään lähinnä osavaltion reuna-alueilta rautatieasemille tulevaan liikennöintiin.
Rautatieverkko on erittäin laaja ja se yhdistää viidentoista eri linjaston kautta esikaupunkialueet ja keskustan, jossa lähes ainoa joukkoliikennemuoto on raitiovaunuliikenne, jota operoidaan 26 eri linjan avulla.
Melbournen keskustaan tulevista rautatielinjoista lähes jokainen kulkee keskustan alla (City Loop) suunnilleen samalla tavoin kuin Helsingissä suunniteltu pisararata, tosin tämä on ollut toiminnassa jo 1980-luvun puolesta välistä alkaen. Näin ollen Melbournen rautatieverkko kuljettaa päivittäin yli 400 000 matkustajaa keskustan ja esikaupunkien välillä. Rataverkoston 115:sta rautatieasemasta on osin tai kokonaan asiakaspalvelupisteellä toimivia noin 40% ja jokaisella asemalla oli HSL automaatteja muistuttava Miky (”maiki”) – card matkakorttilatauspiste.
Itse matkustimme useasti Belgrave-Flinders Street tai Ringwood-Southern Cross reiteillä ja täytyy sanoa että radan kunto oli kauniisti sanottuna vaihtelevaa – mitä kauemmaksi keskustasta edettiin sitä surkeammaksi rata muuttui ja vaunut heittelehtivät joka suuntaan, kunnes taas viimeisiä päätepysäkkejä lähestyttäessä meno oli meikäläisittäin totutun tasaista.
Itse junakalusto muistutti pitkälti meidän 1980-luvun lähijunien sekä uudemman Flirt-kaluston sekamelskalta, millään tietyllä linjalla ei tuntunut olevan vakiokalustoa. Valitettavasti cov-19 johtuen jouduimme perumaan varikkokäynnit joten kalustotuttavuus jäi matkustamisen varaan.
Kuten edellä mainittu, niin kaupungin sisäinen joukkoliikenne oli rakennettu raitioliikenteen varaan. Raitiotieverkko oli jaettu yhteen ilmaiseen sekä kahteen maksulliseen vyöhykkeeseen. Keskustan alueella (CBD) matkustaminen on ilmaista ja se kattaa niin hallinnollisen keskustan, kehäradan pysäkit kuin useimmat ostoskeskukset ja markettialueet.
Raitiovaunukalustoa oli laidasta toiseen; kaksi vanhinta vaunutyyppiä olivat 1970-luvun alusta (15m, neliakseli), kaksi seuraavaa 1980-luvulta (20m, yhdellä nivelellä) sekä uusimmat 2000-luvulta (30/42m, 3-4 nivelellä).
Joukkoliikenteen siisteys – myös pysäkkialueilla – oli yhtä hämmästyttävää kuin minuutin tarkkuudella toimiva raideliikennekin. Edellinen johtunee siitä että vaikka ”Aussit” ovatkin no worries-asenteella vähän joka asiassa, niin sakottamisen into on siellä voimissaan; syynä lienee heidän oikeusjärjestelmänsä joka lähtee siitä että mitä ei ole sakon uhalla kielletty, on sallittua. Jälkimmäinen olikin hieman arvoitus koska tuo aikataulutarkkuus koski niin paikallisjunia kuin keskustan raitiovaunuliikennettä. Tietenkin ilmasto auttoi asiaa, toinen saattoi olla suhteellisen tiukka vuoroväli rautatieliikenteessä. Siinä vaiheessa kun paikallisjunat ahtautuivat keskustaan kehäradan pysäkeille eri puolilta Victoriaa, pelivarat olivat niin sanotusti kortilla.
Jos voi sanoa että matkalta jäi mieleen monet nähtävyydet (kuten mm. Great Ocean Road, Cape Schanck Boardwalk, Green Island, Crocodile Farm, Great Barrier Reef) niin joukkoliikenne jäi totisesti mieleen – eikä vähiten käytettävyyden, luotettavuuden ja siisteyden vuoksi.
Pertti Myller Hallituksen jäsen Raideammattilaiset JHL ry