Raideammattilaiset JHL:n puheenjohtaja Petri Lillqvist totesi järjestön valtuustossa, että se kokoontuu keskellä suomalaisen työelämän suurimpia murroksia vuosikymmeniin.

– Digitalisaatio, ilmastonmuutos ja globalisaatio muokkaavat työelämää tavalla, jota emme vielä täysin pysty edes hahmottamaan. Automaatio ja tekoäly tuovat mukanaan mahdollisuuksia, mutta myös hyvin oikeutetun huolen siitä, kuinka monen työpaikan olemassaolo joutuu kyseenalaiseksi.

– Näiden globaalien muutosvoimien lisäksi meitä haastaa kotimaassa poliittinen ilmapiiri, jossa oikeistohallitus hyökkää ammattiyhdistysliikettä ja työväestöä vastaan ennennäkemättömällä ideologisella politiikalla.

Lillqvistin mukaan Petteri Orpon hallituksen työmarkkinapoliittinen agenda on markkinafundamentalismin kyllästämä yhteiskunnallinen koe, jossa voittajia ovat suurpääoma ja suuryritykset ja laskun maksajina palkansaajat.

– Maailmanpoliittinen tilanne heijastuu Suomeen. Venäjän rikollinen hyökkäyssota Ukrainassa on synnyttänyt arvaamattoman geopoliittisen epävarmuuden Euroopassa. Tämä ei vaikuta ainoastaan Suomen turvallisuuspolitiikkaan, vaan myös maamme taloudelliseen vakauteen ja huoltovarmuuteen.

– Sota sulki itärajan, millä on suora vaikutus mm. VR:n logistiikkapalvelujen kysyntään. Sota ja Suomen liittyminen NATO:on on siirtänyt maamme talouden painopisteen läntiseen Suomeen. Sota on luonut talouspoliittisen paineen, johon työntekijöiden palkkojen ja työehtojen odotetaan vastaavan. Tällaisessa tilanteessa ja tässä ajassa on erityisen tärkeää muistaa, mistä reilu yhteiskunta muodostuu: pitämällä huolta työntekijöiden oikeuksista ja ihmisten hyvinvoinnista – ei repimällä niitä alas.

Puheenjohtaja Lillqvist sanoo, että hallituksen linjaukset – työttömyysturvan heikennykset, työntekijöiden aseman horjuttaminen ja kolmikantaisen yhteistyön romuttaminen – yhdistettynä sosiaaliturvan leikkauksiin ja julkisten palveluiden tahalliseen heikentämiseen, lisäävät epävarmuutta työmarkkinoilla ja suomalaisessa yhteiskunnassa laajemminkin. 

– Suomea ajetaan kasvavien tuloerojen luokkayhteiskunnaksi, ja seuraukset tästä näkyvät jo. Tämä kehitys on vaarallinen, sillä työelämän vakaus ja oikeudenmukaisuus ovat koko yhteiskunnan kivijalka. Näitä arvoja meidän on puolustettava tänään yhtä voimakkaasti kuin edeltäjämme ennen meitä.

– Tällaisessa tilanteessa ammattiliittojen on oltava yhtenäisiä ja vahvoja, sillä tulevat työehtosopimusneuvottelut ovat monella tavoin ratkaisevia. Tiedämme, että työnantajaliitot koordinoivat tiukasti omaa toimintaansa ja että valtiovarainministeriön viesti on, ettei palkankorotuksiin ole varaa – siitä huolimatta, että elinkustannukset ovat jatkuvassa nousussa. Samalla neuvottelijamme tiedostavat sen vaikean yhtälön, joka koostuu ostovoimaa turvaavista palkankorotuksista sekä työntekijöiden asemaa turvaavista tekstimuutoksista.

Lillqvist muistuttaa, että raideammattilaiset ovat yhteiskunnalle välttämättömiä.

– Työmme on tärkeää ja olemme oikeutetusti ylpeitä siitä, mitä teemme. Mutta tunnemme sen suunnattoman vastuun, joka työhömme sisältyy.

– Raideliikenteen pyörittäminen, logistisen selkärangan ylläpitäminen sekä ihmisten ja tavaroiden päivittäinen kuljettaminen ovat perustehtäviä, joiden avulla yhteiskunta pysyy liikkeessä. Mutta myös me olemme työelämän pyörremyrskyjen silmässä, ja juuri siksi meidän on oltava vahva ja uudistumiskykyinen edunvalvontajärjestö.

Amerikkalainen poliitikko Robert F. Kennedy kirjoitti, että “Kaikkina aikoina ja kaikissa maissa on ihmisiä, jotka haluavat pysäyttää historian. He pelkäävät tulevaisuutta, suhtautuvat epäluuloisesti nykyhetkeen ja vetoavat sellaisen miellyttävän menneisyyden turvaan, jota ei itse asiassa koskaan ollutkaan.”

Lillqvist kertoo, että Rautatieläisten liitto ei aikanaan pelännyt tulevaisuutta eikä Raideammattilaiset JHL ry haikaile menneisyyden kuviteltuun turvaan.

– Me katsomme tulevaan tietäen, että maailma muuttuu, ja ymmärtäen, että meillä on vastuu ja voima mukautua muutokseen – ja tehdä se tavalla, joka suojelee ja vahvistaa jäsenistöämme. Uudistumalla ennakkoluulottomasti varmistamme, että pystymme vastaamaan haasteisiin, joita muuttuva työelämä ja geopoliittinen epävarmuus tuovat.

– Vain uudistuskykyinen yhteisjärjestömme voi pärjätä monialaliitto JHL:n sisäisissä ristivirtauksissa. Tämän vuoksi meidän on jatkuvasti kehityttävä ja sopeuduttava, pysyen samalla lujina arvoissamme ja tavoitteissamme. Meidän on vahvistettava yhteisöllisyyttämme, sillä vain yhdessä olemme vahvoja. Meidän on kehitettävä jäsentemme osaamista, sillä jatkuva oppiminen on avain menestykseen. Olemalla aktiivinen ja luotettava yhteiskunnallinen toimija, emme vain osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun, vaan myös vaikutamme siihen.

Lillqvist ymmärtää, että tulevat kuukaudet eivät tule olemaan helppoja.

– Me olemme valmiita. Sillä meidän tehtävämme on vaalia ja kehittää työelämää, joka on oikeudenmukainen, turvallinen ja kestävä. Meidän tavoitteemme on sama, mikä ammattiyhdistysliikkeellä on ollut jo yli sata vuotta: Suomi, jossa jokaisella on mahdollisuus turvalliseen työhön ja toimeentuloon, jossa arvostetaan työntekijöitä ja pidetään heistä huolta.

– “Jokainen sukupolvi perii maailman, jota se ei ole luonut, ja samalla siitä tulee tämän maailman edunvalvoja tuleville sukupolville. Ja aikanaan kukin sukupolvi tekee oman tilityksensä lapsilleen.” Nyt on vastuussa meidän sukupolvemme.

Lilleqvistin mukaan nykyraideammattilaisten tehtävä on taistella reilun työelämän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta – ei ainoastaan omaksi parhaaksemme, vaan ennen kaikkea siksi, että ne, jotka tulevat jälkeemme, voivat sanoa meidän kantaneen vastuumme.